New Yorkissa voidaan myös käydä uudestaan, mutta ei enää talvella. JK on käynyt kaupungissa aikaisemmin heinäkuussa ja sekin oli aika tuskaista aikaa. Ehkä kevät tai syksy olisi parasta aikaa New Yorkin lomalle.

Mutta nyt sydämemme halajaa Miamiin (ja Karibialle myös). Ehkä vielä jonain päivänä...

Ps. Kadoksissa ollut laukkummekin saapui kahden päivän perästä maitojunalla kotiin, loukkaantuneena.

Saimme ängettyä kaikki tavaramme matkalaukkuihimme (ja uusi kabiinilaukku osoittautui aivan loistavaksi) ja hieman tilaakin jäi muutamaan kulmaan. Tänään voisi siis vielä tehdä viimeisiä ostoksia.

Huoneenluovutusaika oli kahdeltatoista. Kävimme kirjautumassa ulos, jätimme laukkumme hotellin säilytyshuoneeseen ja tilasimme conciergeltä lentokenttäkuljetuksen. Kuljetuksemme lähtisi 17:15 hotellin edestä, meitä tultaisiin kutsumaan aulasta. JFK:llä olisimme 18:45 (suositellaan kuulemma olemaan kolme tuntia ennen lennon lähtöä).  

Asiat hoidettu, nyt "kaupungille" vielä muutamaksi tunniksi.

Suuntasimme NBC studioille, koska halusimme studiokierrokselle. Valitettavasti kaikki päivän kierrokset olivat täynnä, joten jouduimme tyytymään pelkkään shoppailuun. Loput tuliaiset; itselle ja muille. Löysimme myös NBC:n viereisestä korttelista, Today Show'n studion naapurista, Nintendo Worldin. Kävimme ihastelemassa (ja shoppailemassa) Nintendo tuliaisia. Olisimme ostaneet edulliseen hintaan myös uusia pelejä, mutta ikävä kyllä ne eivät toimineet eurooppalaisissa koneissa. 

NBC:n ja Nintendon jälkeen oli vielä muutama tunti kulutettavana. Aloimme suunnata kohti Theater Districtiä, mutta jo kaksi päivää kipeänä olleet jalkapohjamme pakottivat meidät jälleen yhdelle istuma(tankkaus)tauolle. 

Päivä oli muuten New Yorkin lomamme lämpimin. Hetken saattoi pärjätä ilman takkiakin.

Taukomme baarissa venähti, kun päätimme nauttia lounaammekin siellä. Jotainhan oli syötävä ennen lentokentälle lähtöä, siellä ei kuitenkaan ole hyvää ruokaa edulliseen hintaan.

Lounaan jälkeen kävelimme takaisin hotellille (Times Squarelta hotellille noin 10 korttelia, New Yorkissa ei matka eikä mikään) odottamaan lentokenttäkuljetusta.

Kuljetuksemme oli varattu kello 17:15, mutta tuli hakemaan meidät 17:30. Kyydissä oli jo muutamia ihmisiä. Meidän jälkeemme haettiin vielä muutama asiakas eri puolilta Manhattania ja sitten alettiin matkaamaan Queensiin. Ensimmäiseksi ajettiin La Guardianin lentokentälle ja jätettiin ihmisiä eri terminaaleihin. La Guardianin jälkeen suuntasimme Brooklyniin JFK:lle ja sielläkin jätettiin ihmisiä eri terminaaleihin. Me jäimme viimeisinä pois kyydistä, vähän päälle seitsemän.

Lähtöselvityksessä meitä onniteltiin jälleen. Matkatoimisto oli varmaan lentoyhtiöillekin ilmoittanut häämatkastamme, vaikkemme lennoillamme mitään erityiskohtelua saaneetkaan.

Lentomme boarding alkoi melkein tuntia ennen lähtöaikaa. Kone oli iso Boeing 747-400, jossa on edessä kaksi kerrosta (samanlaisella lensimme tullessa Lontoosta Miamiin). Kuolasimme taas Club World luokan valtavia istuimia (vuoteita) ja päät kumarassa etenimme kohti ahdasta sikaosastoa. Onneksi sentään kyseessä oli yölento, voisimme koittaa nukkua matkalla (jos ilmaisten uutuusleffojen katsomiselta malttaisimme).

Helsingissä meitä odotti yllätys, kun toinen matkalaukkumme oli päättänyt jatkaa lomailua. Se viihtyi selkeästi paremmin jossain muualla kuin koto-Suomessa kanssamme.

 Seuraavaa matkaa odotellessa....

Päivän matkustus: Hotellilta kotiin 21,5h

Hereillä 35h

Kuljetus hotellilta kentälle 27$/hlö. Taxi olisi maksanut yli satasen.

Metrolla takaisin hotellin nurkille (New Yorkin metro - ja kaupunki muutenkin - on muuten täynnä ihan hulluja ihmisiä!) ja Victoria's Secretiin lohtushoppailemaan. 

Shoppailun jälkeen olikin aika siirtyä hotellin vaatimattoman aamiaispöydän ääreen, JS:kin oli jo herännyt.

Aamupalan jälkeen aioimme lähteä nähtävyyksiä katsomaan, mutta päädyimmekin shoppailemaan maailman suurimpaan myymälään Macy'siin, joka oli aivan hotellimme vieressä. Macy's antaa kaikille ulkomaalaisille turisteille 10% alennusta, kun käy ensin hakemassa myymälän omasta Visitor Centeristä alennuskortin. Passit meillä oli hotellilla, mutta ajokortti onneksi riitti todistamaan "ulkomaalaisuutemme". 

Takaisin hotellille ostoksien kanssa ja vihdoin pääsimme matkaan! Kävelimme pari korttelia Penn Stationin metroasemalle (omastamme ei lähtenyt oikea linja), josta hyppäsimme metroon 1. Suuntana Upper West Side ja Seinfeldistäkin tuttu Tom's Restaurant. Aika lounastaa Jerryn, Georgen, Elainen ja Kramerin seurassa.

Ravintolasta jatkoimme tallustelua Upper West Sidella kohti Central Parkia. Aurinko helli meitä (vaikkakaan ei yhtä ihanasti kuin Floridassa ja Karibialla). Kävelimme puiston noin puoliväliin, kunnes palasimme jälleen Upper West Sidelle pitämään lepotaukoa (jalat edelleen ihan hellinä eilisestä kävelystä).

Sitten puiston halki Upper East Sidelle ja Metropolitan Museum of Artin luokse ihmettelemään miksi poliisi on sulkenut tiet ja ihmisiä seisoo aitojen takana odottamassa näkevänsä jotain. Jäämme myös joukkoon seisomaan, ihmettelemään ja odottamaan. Aina välillä ohitse ajaa poliiseja ja salaisen palvelun turvamiehiä. Lopulta autosaattue saapuu edellään parikymmentä moottoripyöräpoliisia, seuraten poliisiautoja, salaisen palvelun autoja, musta hieno auto Amerikan lipuissa, salaista palvelua, lehdistöä, vieraita, poliiseja... Ja tuossa Amerikan lipuin varustellussa autossa istuu takapenkillä yleisölle vilkutellen istuva presidentti Barack Obama! (Tai bodydouble, kuten aina niin pessimistinen JS sen ilmaisi.)

Obamasta hämmentyneenä jatkamme tallustelua Upper East Sidella, kunnes jalkamme huutavat metron perään.

Muutama pysäkki etelään ja olemme parin korttelin päässä Rockefeller Centeristä. Haluaisimme käydä ylhäällä näköalatasanteella, mutta lipun hinta (22$) kääntää meidät lippuluukulla ympäri. Onneksemme löydämme NBC:n myymälän, jossa pääsemme ihastelemaan (ja ostamaan) kaikkea TV krääsää. Myös kierros NBC:n studioilla kiinnostaisi, mutta ne ovat tältä päivältä jo loppuneet. Ehkä huomenna.

Nyt jalkamme ja selkämme huutavat niin hoosiannaa, että on aivan pakko löytää jälleen tankkauslepopaikka. Lähdemme kohti Broadwayta ja 6th Avenuelta löydämme tupaten täynnä olevan sporttibaarin, joka saa kelvata. Hämmästykseksemme ovella kysytään henkkarit kaikilta. Onneksi suomalainen ajokortti riittää, sillä passimme ovat hotellin tallelokerossa.

Sporttibaarista jatkamme Broadwaylle toivoen, että osumme johonkin Stand Up -paikkaan. Ensimmäisenä iltana New Yorkissa meille kaupiteltiin Times Squarella lippuja Stand Upiin, mutta silloin emme tarttuneet tarjoukseen. Nyt tekisi mieli. Ehdimme kävellä 10 metriä Broadwayta Times Squarella kun paikalle osuukin sisäänheittäjä. Tartumme tarjoukseen; 10$/hlö puolentoista tunnin show'sta ja 6 koomikkoa. Sisäänheittäjä vie meidät perille ja auttaa meitä lippujen kanssa. Stand Up klubi oli hämyinen karu kellariluola, todella autenttinen paikka. Tällaisista luolista ne isot staratkin ovat lähteneet. Yleisö koostuu amerikkalaisista. Show oli vallan loistava! Olisimme jaksaneet istua vaikka kuinka kauan yleisössä, vaikka vatsalihakset olivatkin hellinä nauramisesta.

Show'n jälkeen siirryimme korttelin päähän Hard Rock Cafehen illalliselle ja sieltä hotelliin tutimaan (olihan kellokin jo yksi -> hei, olimmeko vihdoin, viimeisenä iltana, selättäneet jet lagin?).

Lähdimme kävelemään 5th Avenueta pitkin pohjoiseen, kunnes päätimme kääntyä ympäri ja suunnata 9th Avenuen ja 34th Streetin kulmaan Nykin suurimpaan kameraliikkeeseen. Olimme edelleen Kumisaappaan ja Omenan armoilla. Halvan dollarin houkuttelemina päätimme ostaa uuden kameran Jenkeistä eikä vasta Suomesta. Ja olisihan sille vielä viimeisinä päivinä käyttöäkin.

Kamerakauppa oli valtava ja täynnä partaisia, pitkäpulisonkisia, kipapäisiä juutalaismyyjiä. Aikamme kameroita testailtuamme päädyimme Canonilaiseen järkkärimäiseen digikameraan (hervottoman paljon suurempi kuin vanha, mutta ehkä sitten parempikin). Hintaa koko paketille (kamera, 8GB muistikortti, vara-akku, kameralaukku, 2 vuoden kansainvälinen takuu ja verot) ei tullut kuin 418€. 

Kamerakaupan toiminta oli erikoista. Ensin kerrottiin Canonin edustajalle mikä kamera haluttiin ja hän printtasi siitä meille lapun, jonka kanssa talsimme seuraavalle tiskille. Siellä seuraavan myyjän kanssa keskusteltiin lisävarusteista ja sovittiin hinta. Häneltä saatiin lappu, jonka kanssa siirryttiin alakertaan maksamaan ostokset. Maksun jälkeen menimme vielä neljännelle tiskille hakemaan tavarat. Pitkä ketju, mutta kaikki sujui yllättävän verkkaisasti (ja näin niitä ihmisiä saadaan työllistettyä!). Kamera oli meidän!

Kamerakaupoilla meni niin kauan aikaa, että seuraavaksi oli aika siirtyä lounastamaan. Onneksi lähistöllä oli Taco Bell, jonka perään JK oli vuosia jo kuolannut. Ja yhtä hyvää oli ruoka edelleen. 

Lounaan jälkeen ihastelimme vähän neighbourhoodimme näkymiä (Madison Square Garden, US Post Office, New Yorker, Empire State Building, Macy's....) ja veimme kameramme hotelliin latautumaan, jotta se olisi seuraavana päivänä kuvauskunnossa. 

Koska olimme toistaiseksi vielä Kumisaappaan ja Omenan armoilla, päätimme lähteä Etelä-Manhattanille shoppamaan ja hoitaa nähtävyydet vasta seuraavana päivänä. 

Menimme metrolla Etelä-Manhattanille WTC:n (tai Ground Zeron) vieressä olevaan Century21 outletmyymälään. Kiertelimme ja sovittelimme vähän vaatteita ja poistuimme myymälästä matkustamokokoisen matkalaukun kanssa. Johonkin nämä kaikki New Yorkin ostokset pitää saada...

Shoppailun jälkeen kävelimme ympäriinsä Financial Districtissä, Chinatownissa, Little Italyssa ja SoHossa. Näimme Wall Streetin, Brooklyn Bridgen ja Brooklynin skylinen pilvenpiirtäjineen. Ja kyllä, tänään piti olla ostospäivä, ei nähtävyyspäivä (kuvat siis edelleen Omenalla otettuja).

SoHoon asti päästyämme olimme kävelleet jo tunteja; jalkoja sattui ja vatsat murisi. Päätimme hypätä taas metron kyytiin ja palata hotellille viemään ostokset pois. 

Sitten syömään viereiseen Irkkubaariin ja testaamaan uutta kameraa. Kävimme myös hotellimme kattoterassilla kuvaamassa Empire State Buildingiä iltavalaistuksessa. 

Päätimme vielä lähteä käymään Central Parkin kupeessa 5th Avenuella sijaitsevassa Applen 24-h aukiolevassa myymälässä ihastelemassa uutta iPad2:sta, josta JK kovasti unelmoi. Valitettavasti niitä ei ollut yhtään varastossa (ainoastaan leikkikaluina pöydillä, ja pitihän sitä vähän leikkiäkin ), joten jouduimme poistumaan tyhjin käsin. Aamulla kuulemma tulisi uusi erä myyntiin, mutta varausta ei voinut tehdä ja ihmisiä alkoi ulkona jo jonottaa ostosvuoroaan.

Vaikka jalkamme olivat murskana kaikesta päivän kävelystä ja ulkona oli hyytävä viima, päätimme kävellä takaisin hotellille. Saisimme samalla räpsiä kuvia uudella kamerallamme New Yorkin valoista. Ihastelimme matkalla 5th Avenuen luxusputiikkeja, Rockefeller Centeriä, Music Hallia ja olisimme halunneet käydä Rockefellerin näköalatasanteella, mutta se oli sulkeutunut hetkeä aikaisemmin puoleltaöin.

JS jäi vielä nukkumaan, kun JK lähti ylös aurinkokannelle katsomaan sataman menoa ja auringonnousua sekä nauttimaan aamiaista Windjammerissa.

Laivan infoteeveissä oli koko ajan päivitettyä tietoa siitä mihinkä aikaan oli minkäkin ryhmän maihinnousu ja missä sijaitsi odotusaula. Meidän lähtöaikamme oli aamun aikana jo kahteen kertaan ehtinyt muuttua, joten hytissä ei voinut liian pitkään odotella. Oli siirryttävä käsimatkatavaroiden kanssa omaan lähtöaulaan odottamaan kuulutuksia, sillä ne eivät kuluneet muualla laivalla.

Lähtöaulassamme Amber Theaterissa oli tarjolla virvokkeita ja leivonnaisia ja teeveessä pyöri sunnuntaiaamun CNN-uutiset.  Lähtöaikamme oli jälleen muuttunut, mutta mikäs meidän oli odotellessa tässä suurenmoisessa laivassa.

Lopulta numeromme kutsuttin ja siirryimme Royal Promenaden kautta terminaaliin.

Terminaalissa oli iso aula ja katosta roikkuvissa monitoreissa numeroita. Etsimme oman numeromme (luggage tagin numeron) ja sieltä löytyivät eilen illalla hytin ulkopuolelle jättämämme matkalaukut.

Seuraavaksi passintarkastukseen, joka oli vain pintapuolinen verrattuna lentokentän tarkastukseen. Virkailija vain katsoi passimme ja kyseli lomamme jatkosuunnitelmista ja kotiinpaluun aikataulusta.

Terminaalin ulkopuolelta otimme taxin Fort Lauderdalen kansainväliselle lentokentälle, joka sijaitsi aivan sataman vieressä. Meidän oli tarkoitus Fort Lauderdalessa osallistua Royal Caribbeanin myymälle sightseeing retkelle, mutta ikäväksemme retki oli peruttu ja muut tarjolla olevat retket olivat meille liian pitkiä lentomme vuoksi. Saimme rahat maksamastamme retkestä takaisin Seapass tilillemme laivalla.

Lähdimme siis satamasta lentokentälle, jossa odottelimme iltapäivän lentoamme New Yorkiin. Olisimme halunneet nähdä Fort Lauderdalen, mutta emme viitsineet omin nokkinemme lähteä kentältä enää kaupunkiin, jottemme myöhästyisi lennoltamme. Yhdysvalloissa kun kaikenmaailman turvatarkastukset vievät oman aikansa, vaikka kaikki onkin erittäin järjestelmällisesti hoidettu.

Lentomme Fort Lauderdalesta Newarkiin oli ylibuukattu ja kahdelle matkustajalle tarjottiin mahdollisuus jättäytyä lennolta ja matkustaa seuraavana päivänä ykkösluokassa. Lentoyhtiö tarjosi myös yön hotellissa, ateriakupongit ja 300$ voucherin johonkin (emme saaneet selvää mihin). Hieman meitä houkutti jättäytyä vielä päiväksi Floridaan ja kokea seuraavana päivänä ykkösluokan herkut. Mutta lähdimme kuitenkin New Yorkiin, jossa meillä oli hotelli jo maksettuna.

Lento Fort Lauderdalesta Newarkin kentälle New Jerseyhin kesti noin 3 tuntia. Koneesta ihailimme Manhattanin silhuettia korkeine pilvenpiirtäjineen. Vapaudenpatsaskin nökötti saarellaan.

Newarkista otimme junan (AirTrain) Penn Stationille Manhattanille. Lippu maksoi 12,50$ henkilöltä ja matka kesti noin puoli tuntia. Taxi olisi maksanut lähemmäs satasen.

Hotellimme Metro Hotel sijaitsi vain kolmen korttelin päässä Penn Stationista, Empire State Buildingin, Macy'sin ja Broadwayn naapurissa. Hotel Metro oli vaatimattomampi kuin lomamme aikaisemmat majoitukset (huone jopa pienempi kuin hyttimme laivalla), mutta huokui tiettyä newyorkilaista olemusta. Nyt ei oltu enää Miamissa.

Päätimme lähteä tutustumaan naapurustoon, mutta ulos päästyämme totesimme palanneemme tropiikista takaisin talveen ja palasimme sisälle lisäämään vaatteita. Pipokin piti käydä ostamassa sunnuntai-iltana aukiolevasta matkamuistomyymälästä, kun ulkona todellakin oli kylmä emmekä olleet niin hyvin varautuneet.

Kävelimme muutaman korttelin Times Squarelle ihastelemaan valomerta. Vaikka oli sunnuntai-ilta, aukio oli tupaten täynnä ihmisiä. Yritimme käydä Hard Rock Cafessa drinksulla, mutta siellä ei ollut yksinkertaisesti tilaa. Vierestä löysimme Suomessakin piipahtaneen Planet Hollywoodin, jossa pidimme pienen iltapalatuokion ennen palaamista hotelliin suunnittelemaan seuraavaa päivää.

Koska olimme eilen hankkineet niin komeat punoitukset nahoillemme, päätimme vältellä tänään aurinkoa. Jos vaan millään malttaisimme, koska tämä olisi viimeinen mahdollisuus auringonottoon lomallamme.

Aamiaiselle menimme tällä kertaa Boardwalkille Johnny Rocketsiin. Johnny Rockets on muulloin maksullinen ravintola, mutta aamiainen siellä on ilmaista, tippiä lukuunottamatta. Tilasimme aamiaiset listalta ja koska ruoka oli niin hyvää ja annokset suhteellisen pieniä, tilasimme myös toiset annokset. Aamiaisen jälkeen nappasimme vielä donitsit Boardwalkin donitsibaarista.

Ilman ollessa niin mukava lähdimme viettämään päivää jälleen aurinkokannelle, mutta pysyimme varjossa pahimman keskipäivän yli.

Lounaalla kävimme vuorostaan Wipeout Cafessa, koska löysimme sieltä tacoja, joita molemmat himoitsemme.

Lounaan jälkeen uskaltauduimme vihdoin aurinkoonkin ja altaalle pulikoimaan. 

Kun altaalla alkoi kovasti tuulla, siirryimme Solariumiin, joka on aikuisten oma auringonotto/allasalue laivan keulassa. Solarium on lasitettu suurimmaksi osin, joten siellä on suojaisampaa.

Solariumissa huomasimme, että kerrosta alempana oli aurinkokansi, jota emme olleet aiemmin huomanneet ja siinä komentosillan päällä olevassa ulokkeessa oli kaukoputket molemmin puolin. Satuimmekin juuri ajamaan jonkin maan ohitse, horisontissa näkyi kaukana maata. Kaukoputken äärelle siis!

Olimme todennäköisesti ajamassa juuri Kuuban ohitse (reittikartasta pääteltynä ainakin) ja näkymät kaukoputkella olivat huikaisevat. Palmuja, kilometrien verran rantaa, taloja, kalastusveneitä, huvijahteja, laguuneja ja ihanan turkoosia vettä (näkyi jopa kun aallot löivät rantaan). Vastaamme sattui myös ajamaan toinen risteilyalus, joka osoittautui Helsingistäkin tutuksi Costaksi. Kansipoika kertoi, että välillä voi jopa nähdä delfiinien uiskentelevan meressä, mutta meidän silmiin ei osunut yhtäkään pullonokkaa.

Solariumissa nautimme viimeiset risteilyn auringonsäteet ja pulikoinnit.

Päivällä hyttiimme oli toimitettu luggage tagit matkalaukkuihin laitettavaksi, sillä laukut piti toimittaa pakattuina hytin ulkopuolelle klo 23 mennessä. Henkilökunta toimittaisi ne sitten seuraavana päivänä maihin puolestamme. Luggage tagista myöskin näimme mikä tulisi olemaan meidän aikamme poistua aamulla laivalta. Kun matkustajia ja matkatavaroita on näin paljon, sujuu maihinnousu paremmin porrastetusti. Meidän aikamme olisi aamulla klo 9:15.

Aloitimme laukkujen pakkaamisen ja yllätykseksemme saimme kaikki tavarat (lukuisine tuliaisineen) mahtumaan laukkuihimme.

Huoneeseemme oli myös toimitettu kirjekuoret tippejä varten hyttipalvelijallemme ja tarjoilijoillemme. Koska olimme maksaneet tipit jo matkaa varatessa, meille oli toimitettu voucherit, jotka tulisi laittaa jokaiseen kirjekuoreen. Hyttipalvelijallemme Hopetonille annoimme vielä vähän extraa. 

Kävimme pakkaamisen lomassa valitsemassa parhaimmat valokuvamme Focusista. Osana häämatkapakettia saimme yhden kuvan hopeakehyksissä ilmaiseksi ja lisäksi ostimme pari muuta yhteispotrettia.

Katsoimme myös Royal Promenadella esitetyn Dreamworks-paraatin, jossa oli mukana muuan muassa Shrek, Fiona ja Kung Fu panda.

Illallistimme tänään meksikolaisravintolassa Rita's Cantinassa, jossa kattausmaksu oli 8$/hlö. Ruoat erikseen eivät maksaneet mitään. 

Ja koska seuraavana aamuna oli tiedossa maihinnousu ja aikainen herätys, vetäydyimme hyttiin.

Rahaa laivalla viikon aikana kului yhteensä 650,57$ (n. 470€) sisältäen myös kaikki laivalla tehdyt tuliaisostokset.

Altailla viivyimme 6 tuntia, mikä ei ehkä ollut kovin viisas veto näin kalpeilla ihoilla. Loppupäivä menikin sitten after sunia säännöllisin väliajoin lisäillessä. 

Allasalueelta palatessamme vastaamme käveli ensimmäinen suomalainen työntekijä. Suomalaisia risteilijöitä olimmekin tavanneet jo useamman. Kaikilla työntekijöillä on rinnassaan nimikyltti, jossa lukee koko nimi, osasto ja kotimaa. Osalla on kyltissä myös lipun kuvat merkiksi mitä kieliä he puhuvat.

Olimme niin auringossa lepäämisestä ja meri-ilmasta uupuneet, ettemme jaksaneet pienen shoppailun ja tankkaamisen jälkeen enää vaihtaa viihteelle, vaan kaaduimme sänkyyn yöunille. 

Tähän väliin lisätään hieman kuvia tästä mahtavasta Made in Finland aluksesta. 

Jackpot!

St Maarten oli St. Thomasin tapaan vuorien muodostama saari. Vesi oli kristallinkirkasta ja turkoosin väristä. Nyt tuntui, että olimme saapuneet oikealle Karibialle!

Satamasta otimme venetaxin Philipsburgiin hintaan 6$/hlö. Matka oli lyhyt ja sen olisi varmasti voinut kävelläkin, mutta ei sitä joka päivä pääse venetaxiajelulle.  Taxin paikallisopas kertoi meille matkalla St Maartenin saaresta.

Saavuimme taxilla kaupungin rantabulevardin reunalle ja aloimme kävellä Boardwalkia toiseen päähän. Maisemat olivat mahtavat rannan ja ravintoloiden välissä, palmujen katveessa. Tältä Karibian kuuluu näyttääkin.

Aikaisemmista kohteista poiketen täällä oli sisäänheittäjiä ja kaupustelijoita enemmän, joten hälinää riitti ympärillä. Tästä JS ei pitänyt lainkaan. Mutta ystävällinen "no thank you" riitti ja kavereista pääsi eroon.

Ranta oli ihanaa valkoista hienoa hiekkaa ja vesi niin puhtaan näköistä. Pakkohan se oli käydä varpaita meressä kastelemassa.

Koska olimme ikäväksemme jättäneet uikkarit laivalle, jatkoimme tarpomista Philipsburgissa. Rantabulevardi eli Boardwalk oli täynnä ravintoloita ja baareja ja seuraava katu amerikkalaisille turisteille suunnattuja kultakauppoja ja matkamuistomyymälöitä. Lähetimme viimeiset postikortit Suomeen ja jatkoimme matkaa syvemmälle Philipsburgiin. Seuraavalta kadulta löytyi vaatekauppoja, jotka ilmeisesti oli suunnattu paikallisille, turisteja ei enää paljoa näkynyt.

Jatkoimme vielä syvemmälle ja päädyimme suolajärvien reunalle. St Maarten on suuri suolantuottaja ja keskeltä Philipsburgia löytyy suolakaivosten muodostama iso järvi.

Päätimme ettemme lähde tällä kertaa lentokoneistaan tunnetulle Maho Beachille (googlatkaa kuvia, varmasti aivan loistava paikka!) tai Ranskan puolelle Marigotiin, vaan jätämme ne ensi kertaan. 

Takaisin Boardwalkille ja Hard Rock Cafehen drinksulle.

Ennen laivaan palaamista oli vielä aika käydä rannalla ihastelemassa turkoosia vettä ja kastelemassa varpaita mereen. Olimme löytäneet paratiisin emmekä olisi halunneet millään palata takaisin laivaan ja aloittaa matkaa kohti kylmää New Yorkia.

Lopulta oli kuitenkin astuttava vesitaxin kyytiin. Haikeana katselimme taaksemme kuinka Philipsburg jäi jälkeemme. 

Jälleen kerran kuljimme läpi 3 Seapass tarkastuspisteen ja turvatarkastuksen.

Päivän ollessa vielä nuori haimme Sorrentosista välipalat ja siirryimme aurinkokannelle.

Laivan lähdettyä satamasta ihastelimme vielä fantastisen näköistä St Maartenia ja katselimme kuinka lentokoneet laskeutuivat Maho Beachin viereen. Tänne on päästävä vielä takaisin. 

Auringon laskeuduttua oli aika siirtyä illalliselle. Illan pukukoodi oli smart casual, mutta menimme taas Windjammeriin, jossa on aina casual illallinen.

Illallisen jälkeen päätimme käväistä hytissä ennen kuin jatkaisimme iltaa jossakin Alluren monista baareista, mutta olimme molemmat niin ihanan St Maartenin uuvuttamia, että nukahdimmekin yöunille. 

Satamassa kanssamme Nieuw Amsterdam (Holland America Line), AidaLuna ja Celebrity Solstice.

St Maartenin hintatasoa: Hard Rock Cafessa 5 drinkkiä ja 3 olutta 28€. (Maksuvaluuttana kävi Antillien guldenit, Amerikan dollarit sekä eurot.)

Taximatka kuuluisalle lentokenttärannalle olisi ollut 25 minuuttia, Ranskan puolen pääkaupunkiin Marigotiin suunnilleen saman verran.

Wifi hotspot: McDonald's

Kapteeni Johnny ilmoitti, että St. Thomasilla on tänään tsunamiharjoitus, joten hälytysajoneuvoja voi näkyä paljon liikenteessä. Kyseessä oli vain harjoitus, johon meidän ei tarvinnut osallistua.

Ilma oli aamusta jo +30 astetta ja tyyni, joten tulossa olisi kuuma päivä!

Maihinnousu alkoi 9:30 viranomaisten annettua siihen luvan. Jätimme alkuruuhkan väliin ja suuntasimme Windjammerin loistavan aamiaisbuffan ääreen samalla ihastellen St. Thomasin näkymiä.

Satamasta otimme taxikyydin Charlotte Amalien keskustaan. Taxi maksoi 4$/hlö ja taxit olivat eräänlaisia avonaisia pikkubusseja, joihin mahtui parhaimmillaan 25 ihmistä kerralla. Taximme täytyttyä lähdimme noin vartin matkalle keskustaan hurjan näköisessä vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Miamissa ihmettelimme, kun autokanta oli niin uutuudenhohtavaa, mutta täältä näytti löytyvän sitten se toinen ääripää. Ehkä käytetyt amerikkalaiset autot joutavat tänne Yhdysvaltain kolkkaan.

Charlotte Amalien keskusta oli kultakauppaa pullollaan amerikkalaisia turisteja varten. Hetken tunnelmaa aistittuamme ja nestettä tankattuamme (ulkona tosiaan oli paahtava helle) lähdimme kävelemään toiselle puolen kaupunkia kohti Paradise Pointin näköalapaikkaa. Matkaa oli vain maili (1,6km), mutta trooppisessa kelissä hien valuessa pitkin selkää tuli harmiteltua ettei otettu taxia. Onneksi näköalat rantatiellä olivat mahtavat. 

Paradise Point on vuoren rinteellä oleva näköalapaikka, baari, ravintola ja myymäläkompleksi. Ylös mennään gondolihissillä (autollakin pääsee) ja matkaan kuluu 7 minuuttia. Ylhäältä näkymät olivat fantastiset! Oli ehdottomasti kannattavaa helteelläkin lompsia kaupungin läpi ja hikoilla lisää vielä suljetussa gondolissa auringon paahtaessa täydeltä taivaalta.

Paradise Pointista näkyy koko Charlotte Amalien kaupunki, molemmat risteilylaivasatamat ja upeita vuorenpeittämiä saaria. Paradise Pointissa oli aika levähtää paikallisen erikoisuuden Bailey's Bushwackerin äärellä näkymiä ihastellen.

Vuorelta alas laskeuduttuamme lähdimme kävelemään takaisin kohti keskustaa, josta ajattelimme ottaa taxin satamaan. Mutta paikallisilla taxeilla on tapana ottaa ihmisiä kyytiin ihan mistä vain ja tarjoavat kyytiä jopa ohiajaessaan, vaikka kyydissä olisikin jo asiakkaita. Niinpä hetken käveltyämme taxi hidasti kohdallamme ja tarjosi kyytiä. Tarkistimme hinnan satamaan (6$/hlö) ja hyppäsimme kyytiin, jotta liikenne pääsisi jatkumaan (taxi siis pysähtyi keskelle ajokaistaa ottaakseen meidät kyytiin ja muut autot odottivat kiltisti perässä). 

Satamassa vielä päätimme viettää tovin matkamuistokauppoja koluten, sillä laivan lähtöön oli vielä aikaa. Ikäväksemme satamassa myös meidän kameramme varastettiin ja menetimme kaikki päivän aikana otetut valokuvat. Onneksi JK oli edellisenä päivänä siirtänyt aikaisemmat kuvat kamerasta tietokoneelle, joten menetimme vain St. Thomasin kuvat. Ei muuta kuin kännykkäkamerat esiin ja äkkiä ottamaan muutama uusi kuva. 

Sataman rantakivikolla oli myös useita isoja iguaaneja, joita ihastelimme suuresti.

Laivaan siirryttäessa Seapassimme tarkistettiin jälleen neljään kertaan, sekä tavaramme läpivalaistiin ja kuljimme metallinpaljastimen läpi. Täällä tosiaan otetaan turvallisuus tosissaan, toisin kuin Suomessa. Laivaan mentäessakin kädet tulee desinfioida, samoin kuin aina syömään mennessä. Desinfiointilaitteita löytyy joka ravintolan ovelta. 

Koska emme satamassa ehtineet ilmoittaa paikallisille viranomaisille kamerastamme, kävimme laivan infossa kysymässä onko heillä jotain täytettävää lomaketta, jonka voisimme sitten esittää vakuutusyhtiölle matkan jälkeen, jotta saisimme korvausta varastetusta kamerasta. Bulgarialainen infonisti ystävällisesti teki raportin tapahtuneesta, vaikka se ei ollutkaan tapahtunut laivassa vaan satama-alueella, ja saimme kopion mukaamme vakuutusyhtiölle annettavaksi.

Hyttiin päästyämme surkuttelimme menetettyjä kuvia ja näpsimme parvekkeelta uusia kännyköillä. Päätimme hankkia seuraavana päivänä St Maartenilta uuden kameran, sillä lomaa oli vielä viikko jäljellä. Uusi Kumisaapaskaan (saatika Omena) ei pärjää 14,7 megapikselille. 

Laiva rupesi tekemään lähtöä St. Thomasilta kellon käydessä kuutta ja vatsojammekin alkoi sopivasti kurnia. Olimmekin pärjänneet koko päivän Windjammerin runsaalla aamiaisella. Nyt päätimme testata myös Windjammerin illallisbuffan ja suuntasimme laivan toiseen päähän ja ylös 16. kannelle. Maukasta ruokaa oli laidasta laitaan ja jälkiruoat olivat taivaalliset. Näillä eväillä jaksaisi taas illan.

Lähdettyämme St. Thomasilta aurinko laskeutui ja saimme ihastella upeita talojen valaisemia Neitsytsaaria ja sieltä poislipuvia muita risteilyaluksia. 

Illalla meillä oli ohjelmistossa toissailtana keinumisen vuoksi peruttu Oceanaria vesishow. Siirryimme siis laivan perälle ulkoilmaan Aqua Theateriin ihastelemaan akrobaatteja, uimahyppääjiä, sukeltajia ja tanssiartisteja. Show oli kerrassaan mahtava! (Ei järin hyviä kuvia, kun emme enää omistaneet kameraa ja Omenalla ei voi zoomailla. Tai voi, mutta ei kannata, kuvanlaatu kärsii heti.)

Lopettelimme iltaamme vielä muutaman drinkin ääressä Schooner Baarissa loistavan pianoartistin hauskoja juttuja kuunnellen.  

Satamassa kanssamme Eurodam (Holland America Line). Toisessa satamassa Celebrity Solstice, Norwegian Pearl (Norwegian Cruise Line) ja joku Regentin aluksista.

Menopaluulippu (oikeammin päivälippu) Paradise Pointin gondolihissiin paikan päältä ostettuna 21$/hlö.

Wifi hotspot: Paradise Pointissa