Heräsimme jälleen reilusti ennen auringonnousua (pahuksen jet lag ei jätä meitä rauhaan) ja odottelimme upean punaisen auringon nousua.

Auringon noustua ja valaistua jälleen kerran tämän upean kaupungin siirryimme alakertaan aamupalalle ja aamu-uinnille. Kävimme myös pienellä kävelyllä lähialueella ihastelemassa paikallisia loistohuviloita sekä nautimme viimeisestä loikoilusta Grand Beach Hotellin allasalueella. Olisimme niin kovasti halunneet jäädä jatkamaan lomaamme Miamiin, mutta oli aika jatkaa matkaa.

Huoneenluovutus oli kahdeltatoista ja se olikin meille sopiva aika aloittaa matkanteko kohti Fort Lauderdalea ja Port Evergladesin satamaa, josta laivamme Allure of the Seas iltapäivällä starttaisi viikon kestävälle Itäisen Karibian risteilylle.

Satama-alueelle saavuttaessa oli ensin henkkareiden tarkastus kaikille saapuville autoille. Virkailija tarkisti taxikuskimme ajoluvan ja ajokortin, meidän passit ja kyseli mihin olimme matkalla sekä tarkisti vielä auton takakontin. Satama-alueelle ei siis kuka tahansa ohkulkija pääse.

Laivamme lähti terminaalista 18 ja ulkona oli pikkoloita vastassa ottamassa matkalaukut talteen. He toimittaisivat laukut suoraan hyttiin. Ensimmäiselle päivälle pitikin varata vähän vaatetta reppuun, koska matkalaukut saisi vasta illalla.

Sisällä terminaalissa kävimme vielä turvatarkastuksessa ja meidän passit ja Set Sail Cardit (netissä tehty alustava lähtöselvitys) tarkistettiin ennenkuin pääsimme lähtöselvitykseen. Lähtöselvitystiskejä oli useampi kymmenen ja joka kannelle oli omat jononsa. Joka puolella oli henkilökuntaa opastamassa mihin mennä ja kaikki oli viitoitettu hyvin.

 

Lähtöselvityksessä meiltä otettiin Set Sail Cardit ja tarkistettiin passit jo kolmannen kerran satama-alueella. Jouduimme myös täyttämään terveystilakartoituksen (jos olisimme viimeisen viikon aikana olleet kipeät, olisimme "päässeet" ilmaiseen lääkärintarkastukseen ennen laivaan nousua) ja meistä otettiin kuvat Seapassiimme.

Saimme siis Seapassit, jotka toimivat koko matkan ajan meidän tunnisteina, hytinavaimina ja maksuvälineinä. 

Lähtöselvityksen jälkeen siirryimme valokuvattaviksi viralliseen Welcome Aboard -kuvaan ja eteenpäin laivaan.

Laivassa oli jo täysi hulina päällä. Laivaannousu alkoi siis jo kello 13, kun laivan lähtöaika oli kello 17. Laivaan päästyämme rentouduimme ensin vähän Royal Promenadella ja nautimme hiukan hintaan kuuluvaa hiukopalaa ja sitten katsastimme hyttimme. Kävimme myös katsastamassa aurinkokannen ja uma-allasalueen ja hikoilemassa auringossa (jälleen paahtavan helteinen päivä). 

 

Boardwalkilla kävimme jälleen täyttämässä vatsalaukkujamme ja maistamassa minkälaisia hotdogeja merellä on tarjolla (hyvää oli, nami nami). 

Puoli viideltä olikin aika osallistua kaikille pakolliseen evakuointiharjoitukseen, joka tarkoitti vain kokoontumista määrättyyn kokoontumispaikkaan (meidän tapauksessa aluksen kuntosali) ja evakuointivideon katsomista. Edes pelastusliivejä ei tarvinnut pukea, kuten toisilla aluksilla on ollut tapana. Viiden jälkeen olimme valmiita jatkamaan hauskapitoa.

Palattuamme hyttiimme meitä oli vastassa pullo shamppanjaa, vaniljamuffinsseja ja suklaapäällystettyjä mansikoita - tämän kaiken, ja paljon muuta, Royal Caribbean tarjoaa häämatkalaisille, kun vain yhtiölle ilmoittaa etukäteen, että kyseessä on häämatka.

Nautimme tarjoilusta parvekeellamme ihastellen muita satamassa olleita risteilylaivoja ja Fort Lauderdalen upeita pilvenpiirtäjiä.

Olimme myös saaneet toisen matkalaukkumme ja hyttipalvelijamme jamaicalainen Hopeton kävi esittäytymässä. Kerroimme hänelle, että toinen laukkumme puuttuu vielä ja hetken kuluttua hän tuli kertomaan sen olevan turvatarkastajien hallussa ja meidän pitäisi mennä hakemaan se 2. kannelta. 

2. kannella oli useampikin laukku noudettavana, emme olleet ainoat, jotka olivat läpivalaisussa herättäneet huomiota. Laukkumme avattiin ja sisusta tutkittiin päällisin puolin. Sitten saimme laukkumme ja tavaramme mukaamme.

Sillä välin kun olimme hakemassa laukkuja alakerrasta laiva oli ehtinyt lähteä satamasta. Ihailimme tovin Floridan upeaa rannikkoa hyttimme parvekkeelta, kunnes vaihdoimme uimapuvut päälle ja siirryimme allaskannelle.

Kannella nautimme olostamme, kunnes oli aika siirtyä hytin kautta ilalliselle laivan pääruokaravintolaan Adagioon.

Illan pukukoodi oli casual ja joka paikassa oli mainittu, että shortsit jalassa ei pääse syömään. Kuitenkin monella amerikkalaisella miehellä oli shortsit jalassa. Ensi kerralla tiedämme, etteivät pukukoodit niin tiukkoja olekaan.

Tarjoilijamme Eva oli Unkarista kotoisin. Olimme päivän aikana jo pariin otteeseen syöneet, joten nälkä ei ollut hirmuinen. Niinpä tilasimme vain pääruoat. Eva oli erittäin pettynyt ja lupasimme hänelle, että seuraavana päivänä syömme enemmän illallisella ja vähemmän ennen sitä! 

Kesken illallisen jet lag alkoi taas nostaa päätään ja olimme nukahtaa pöytään (no olihan kello jo yli kahdeksan ja olimme olleet valveilla aamu kuudesta). Sinnittelimme kuitenkin läpi ruokailun ja kävimme vielä Boleroksessa jälkiruokadrinkillä sekä kävelimme vähän laivalla ennen nukkumaanmenoa.

 

Ensimmäinen päivä Allurella alkoi verkkaisasti. Sitä niin haluaisi nähdä ja kokea kaiken heti, mutta tämän kokoisella aluksella se ei vain ole mahdollista.

 Allure osoittautui edelleen aivan yhtä upeaksi kuin se oli marraskuussa telakalla. Vaikka Miamia olikin ikävä, tulisi viikko tällä aluksella Karibian auringon alla olemaan varmasti ihan yhtä mieleinen kuin aikamme Miamissa.

 

 

 

 

Taximatka hotellilta Port Evergladesin satamaan 90$ tippeineen. Matka-aika reilu puoli tuntia sunnuntailiikenteessä.