Tänään vuorossa oli maailman pienin kahden valtion jakama saari St Maarten / St. Martin. Saavuimme Hollannin puolelle St Maarteniin aamuvarhain. Annoimme taas aamuruuhkan mennä ohi ja suunnistimme Windjammeriin. Ulkona oli jälleen paahtavan kuuma, joten odotettavissa oli jälleen eilisen kaltainen hellepäivä. Ei muuta kuin aamiaisen jälkeen hellevaatteet päälle, aurinkorasvaa iholle, aurinkolasit päähän ja menoksi.
St Maarten oli St. Thomasin tapaan vuorien muodostama saari. Vesi oli kristallinkirkasta ja turkoosin väristä. Nyt tuntui, että olimme saapuneet oikealle Karibialle!
Satamasta otimme venetaxin Philipsburgiin hintaan 6$/hlö. Matka oli lyhyt ja sen olisi varmasti voinut kävelläkin, mutta ei sitä joka päivä pääse venetaxiajelulle. 
Taxin paikallisopas kertoi meille matkalla St Maartenin saaresta.
Saavuimme taxilla kaupungin rantabulevardin reunalle ja aloimme kävellä Boardwalkia toiseen päähän. Maisemat olivat mahtavat rannan ja ravintoloiden välissä, palmujen katveessa. Tältä Karibian kuuluu näyttääkin.
Aikaisemmista kohteista poiketen täällä oli sisäänheittäjiä ja kaupustelijoita enemmän, joten hälinää riitti ympärillä. Tästä JS ei pitänyt lainkaan. Mutta ystävällinen "no thank you" riitti ja kavereista pääsi eroon.
Ranta oli ihanaa valkoista hienoa hiekkaa ja vesi niin puhtaan näköistä. Pakkohan se oli käydä varpaita meressä kastelemassa.
Koska olimme ikäväksemme jättäneet uikkarit laivalle, jatkoimme tarpomista Philipsburgissa. Rantabulevardi eli Boardwalk oli täynnä ravintoloita ja baareja ja seuraava katu amerikkalaisille turisteille suunnattuja kultakauppoja ja matkamuistomyymälöitä. Lähetimme viimeiset postikortit Suomeen ja jatkoimme matkaa syvemmälle Philipsburgiin. Seuraavalta kadulta löytyi vaatekauppoja, jotka ilmeisesti oli suunnattu paikallisille, turisteja ei enää paljoa näkynyt.
Jatkoimme vielä syvemmälle ja päädyimme suolajärvien reunalle. St Maarten on suuri suolantuottaja ja keskeltä Philipsburgia löytyy suolakaivosten muodostama iso järvi.
Päätimme ettemme lähde tällä kertaa lentokoneistaan tunnetulle Maho Beachille (googlatkaa kuvia, varmasti aivan loistava paikka!) tai Ranskan puolelle Marigotiin, vaan jätämme ne ensi kertaan.
Takaisin Boardwalkille ja Hard Rock Cafehen drinksulle.
Ennen laivaan palaamista oli vielä aika käydä rannalla ihastelemassa turkoosia vettä ja kastelemassa varpaita mereen. Olimme löytäneet paratiisin emmekä olisi halunneet millään palata takaisin laivaan ja aloittaa matkaa kohti kylmää New Yorkia.
Lopulta oli kuitenkin astuttava vesitaxin kyytiin. Haikeana katselimme taaksemme kuinka Philipsburg jäi jälkeemme.
Jälleen kerran kuljimme läpi 3 Seapass tarkastuspisteen ja turvatarkastuksen.
Päivän ollessa vielä nuori haimme Sorrentosista välipalat ja siirryimme aurinkokannelle.
Laivan lähdettyä satamasta ihastelimme vielä fantastisen näköistä St Maartenia ja katselimme kuinka lentokoneet laskeutuivat Maho Beachin viereen. Tänne on päästävä vielä takaisin.
Auringon laskeuduttua oli aika siirtyä illalliselle. Illan pukukoodi oli smart casual, mutta menimme taas Windjammeriin, jossa on aina casual illallinen.
Illallisen jälkeen päätimme käväistä hytissä ennen kuin jatkaisimme iltaa jossakin Alluren monista baareista, mutta olimme molemmat niin ihanan St Maartenin uuvuttamia, että nukahdimmekin yöunille.
Satamassa kanssamme Nieuw Amsterdam (Holland America Line), AidaLuna ja Celebrity Solstice.
St Maartenin hintatasoa: Hard Rock Cafessa 5 drinkkiä ja 3 olutta 28€. (Maksuvaluuttana kävi Antillien guldenit, Amerikan dollarit sekä eurot.)
Taximatka kuuluisalle lentokenttärannalle olisi ollut 25 minuuttia, Ranskan puolen pääkaupunkiin Marigotiin suunnilleen saman verran.
Wifi hotspot: McDonald's
Kommentit