Aikainen herätys ja JK lähti Applelle katsomaan, josko tablettia tänään olisi saatavilla. Jono myymälän ulkopuolella oli valtava ja koostui lähinnä aasialaisista. Hetken aikaa jonossa seistyä järjestyksenvalvoja tuli kertomaan, ettei laitetta riittäisi enää niin pitkälle, joten jonottaminen oli turhaa. Se oli luovutettava ja laitettava tilaus vain Suomesta menemään kalliilla eurolla.

Metrolla takaisin hotellin nurkille (New Yorkin metro - ja kaupunki muutenkin - on muuten täynnä ihan hulluja ihmisiä!) ja Victoria's Secretiin lohtushoppailemaan. 

Shoppailun jälkeen olikin aika siirtyä hotellin vaatimattoman aamiaispöydän ääreen, JS:kin oli jo herännyt.

Aamupalan jälkeen aioimme lähteä nähtävyyksiä katsomaan, mutta päädyimmekin shoppailemaan maailman suurimpaan myymälään Macy'siin, joka oli aivan hotellimme vieressä. Macy's antaa kaikille ulkomaalaisille turisteille 10% alennusta, kun käy ensin hakemassa myymälän omasta Visitor Centeristä alennuskortin. Passit meillä oli hotellilla, mutta ajokortti onneksi riitti todistamaan "ulkomaalaisuutemme". 

Takaisin hotellille ostoksien kanssa ja vihdoin pääsimme matkaan! Kävelimme pari korttelia Penn Stationin metroasemalle (omastamme ei lähtenyt oikea linja), josta hyppäsimme metroon 1. Suuntana Upper West Side ja Seinfeldistäkin tuttu Tom's Restaurant. Aika lounastaa Jerryn, Georgen, Elainen ja Kramerin seurassa.

Ravintolasta jatkoimme tallustelua Upper West Sidella kohti Central Parkia. Aurinko helli meitä (vaikkakaan ei yhtä ihanasti kuin Floridassa ja Karibialla). Kävelimme puiston noin puoliväliin, kunnes palasimme jälleen Upper West Sidelle pitämään lepotaukoa (jalat edelleen ihan hellinä eilisestä kävelystä).

Sitten puiston halki Upper East Sidelle ja Metropolitan Museum of Artin luokse ihmettelemään miksi poliisi on sulkenut tiet ja ihmisiä seisoo aitojen takana odottamassa näkevänsä jotain. Jäämme myös joukkoon seisomaan, ihmettelemään ja odottamaan. Aina välillä ohitse ajaa poliiseja ja salaisen palvelun turvamiehiä. Lopulta autosaattue saapuu edellään parikymmentä moottoripyöräpoliisia, seuraten poliisiautoja, salaisen palvelun autoja, musta hieno auto Amerikan lipuissa, salaista palvelua, lehdistöä, vieraita, poliiseja... Ja tuossa Amerikan lipuin varustellussa autossa istuu takapenkillä yleisölle vilkutellen istuva presidentti Barack Obama! (Tai bodydouble, kuten aina niin pessimistinen JS sen ilmaisi.)

Obamasta hämmentyneenä jatkamme tallustelua Upper East Sidella, kunnes jalkamme huutavat metron perään.

Muutama pysäkki etelään ja olemme parin korttelin päässä Rockefeller Centeristä. Haluaisimme käydä ylhäällä näköalatasanteella, mutta lipun hinta (22$) kääntää meidät lippuluukulla ympäri. Onneksemme löydämme NBC:n myymälän, jossa pääsemme ihastelemaan (ja ostamaan) kaikkea TV krääsää. Myös kierros NBC:n studioilla kiinnostaisi, mutta ne ovat tältä päivältä jo loppuneet. Ehkä huomenna.

Nyt jalkamme ja selkämme huutavat niin hoosiannaa, että on aivan pakko löytää jälleen tankkauslepopaikka. Lähdemme kohti Broadwayta ja 6th Avenuelta löydämme tupaten täynnä olevan sporttibaarin, joka saa kelvata. Hämmästykseksemme ovella kysytään henkkarit kaikilta. Onneksi suomalainen ajokortti riittää, sillä passimme ovat hotellin tallelokerossa.

Sporttibaarista jatkamme Broadwaylle toivoen, että osumme johonkin Stand Up -paikkaan. Ensimmäisenä iltana New Yorkissa meille kaupiteltiin Times Squarella lippuja Stand Upiin, mutta silloin emme tarttuneet tarjoukseen. Nyt tekisi mieli. Ehdimme kävellä 10 metriä Broadwayta Times Squarella kun paikalle osuukin sisäänheittäjä. Tartumme tarjoukseen; 10$/hlö puolentoista tunnin show'sta ja 6 koomikkoa. Sisäänheittäjä vie meidät perille ja auttaa meitä lippujen kanssa. Stand Up klubi oli hämyinen karu kellariluola, todella autenttinen paikka. Tällaisista luolista ne isot staratkin ovat lähteneet. Yleisö koostuu amerikkalaisista. Show oli vallan loistava! Olisimme jaksaneet istua vaikka kuinka kauan yleisössä, vaikka vatsalihakset olivatkin hellinä nauramisesta.

Show'n jälkeen siirryimme korttelin päähän Hard Rock Cafehen illalliselle ja sieltä hotelliin tutimaan (olihan kellokin jo yksi -> hei, olimmeko vihdoin, viimeisenä iltana, selättäneet jet lagin?).