Tänään laivamme saapui Yhdysvaltain Neitsytsaarille St. Thomasiin. Aikataulun mukainen saapumisaika oli klo 9, mutta 8:15 heräsimme moottoreiden jarrutusääneen. Ei muuta kuin verhot auki ja parvekkeelle. Ja mikä ihana näkymä meitä odottikaan; vihreitä vuoria kaikkialla! Tämä oli aivan jotain muuta kuin Nassau. 

Kapteeni Johnny ilmoitti, että St. Thomasilla on tänään tsunamiharjoitus, joten hälytysajoneuvoja voi näkyä paljon liikenteessä. Kyseessä oli vain harjoitus, johon meidän ei tarvinnut osallistua.

Ilma oli aamusta jo +30 astetta ja tyyni, joten tulossa olisi kuuma päivä!

Maihinnousu alkoi 9:30 viranomaisten annettua siihen luvan. Jätimme alkuruuhkan väliin ja suuntasimme Windjammerin loistavan aamiaisbuffan ääreen samalla ihastellen St. Thomasin näkymiä.

Satamasta otimme taxikyydin Charlotte Amalien keskustaan. Taxi maksoi 4$/hlö ja taxit olivat eräänlaisia avonaisia pikkubusseja, joihin mahtui parhaimmillaan 25 ihmistä kerralla. Taximme täytyttyä lähdimme noin vartin matkalle keskustaan hurjan näköisessä vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Miamissa ihmettelimme, kun autokanta oli niin uutuudenhohtavaa, mutta täältä näytti löytyvän sitten se toinen ääripää. Ehkä käytetyt amerikkalaiset autot joutavat tänne Yhdysvaltain kolkkaan.

Charlotte Amalien keskusta oli kultakauppaa pullollaan amerikkalaisia turisteja varten. Hetken tunnelmaa aistittuamme ja nestettä tankattuamme (ulkona tosiaan oli paahtava helle) lähdimme kävelemään toiselle puolen kaupunkia kohti Paradise Pointin näköalapaikkaa. Matkaa oli vain maili (1,6km), mutta trooppisessa kelissä hien valuessa pitkin selkää tuli harmiteltua ettei otettu taxia. Onneksi näköalat rantatiellä olivat mahtavat. 

Paradise Point on vuoren rinteellä oleva näköalapaikka, baari, ravintola ja myymäläkompleksi. Ylös mennään gondolihissillä (autollakin pääsee) ja matkaan kuluu 7 minuuttia. Ylhäältä näkymät olivat fantastiset! Oli ehdottomasti kannattavaa helteelläkin lompsia kaupungin läpi ja hikoilla lisää vielä suljetussa gondolissa auringon paahtaessa täydeltä taivaalta.

Paradise Pointista näkyy koko Charlotte Amalien kaupunki, molemmat risteilylaivasatamat ja upeita vuorenpeittämiä saaria. Paradise Pointissa oli aika levähtää paikallisen erikoisuuden Bailey's Bushwackerin äärellä näkymiä ihastellen.

Vuorelta alas laskeuduttuamme lähdimme kävelemään takaisin kohti keskustaa, josta ajattelimme ottaa taxin satamaan. Mutta paikallisilla taxeilla on tapana ottaa ihmisiä kyytiin ihan mistä vain ja tarjoavat kyytiä jopa ohiajaessaan, vaikka kyydissä olisikin jo asiakkaita. Niinpä hetken käveltyämme taxi hidasti kohdallamme ja tarjosi kyytiä. Tarkistimme hinnan satamaan (6$/hlö) ja hyppäsimme kyytiin, jotta liikenne pääsisi jatkumaan (taxi siis pysähtyi keskelle ajokaistaa ottaakseen meidät kyytiin ja muut autot odottivat kiltisti perässä). 

Satamassa vielä päätimme viettää tovin matkamuistokauppoja koluten, sillä laivan lähtöön oli vielä aikaa. Ikäväksemme satamassa myös meidän kameramme varastettiin ja menetimme kaikki päivän aikana otetut valokuvat. Onneksi JK oli edellisenä päivänä siirtänyt aikaisemmat kuvat kamerasta tietokoneelle, joten menetimme vain St. Thomasin kuvat. Ei muuta kuin kännykkäkamerat esiin ja äkkiä ottamaan muutama uusi kuva. 

Sataman rantakivikolla oli myös useita isoja iguaaneja, joita ihastelimme suuresti.

Laivaan siirryttäessa Seapassimme tarkistettiin jälleen neljään kertaan, sekä tavaramme läpivalaistiin ja kuljimme metallinpaljastimen läpi. Täällä tosiaan otetaan turvallisuus tosissaan, toisin kuin Suomessa. Laivaan mentäessakin kädet tulee desinfioida, samoin kuin aina syömään mennessä. Desinfiointilaitteita löytyy joka ravintolan ovelta. 

Koska emme satamassa ehtineet ilmoittaa paikallisille viranomaisille kamerastamme, kävimme laivan infossa kysymässä onko heillä jotain täytettävää lomaketta, jonka voisimme sitten esittää vakuutusyhtiölle matkan jälkeen, jotta saisimme korvausta varastetusta kamerasta. Bulgarialainen infonisti ystävällisesti teki raportin tapahtuneesta, vaikka se ei ollutkaan tapahtunut laivassa vaan satama-alueella, ja saimme kopion mukaamme vakuutusyhtiölle annettavaksi.

Hyttiin päästyämme surkuttelimme menetettyjä kuvia ja näpsimme parvekkeelta uusia kännyköillä. Päätimme hankkia seuraavana päivänä St Maartenilta uuden kameran, sillä lomaa oli vielä viikko jäljellä. Uusi Kumisaapaskaan (saatika Omena) ei pärjää 14,7 megapikselille. 

Laiva rupesi tekemään lähtöä St. Thomasilta kellon käydessä kuutta ja vatsojammekin alkoi sopivasti kurnia. Olimmekin pärjänneet koko päivän Windjammerin runsaalla aamiaisella. Nyt päätimme testata myös Windjammerin illallisbuffan ja suuntasimme laivan toiseen päähän ja ylös 16. kannelle. Maukasta ruokaa oli laidasta laitaan ja jälkiruoat olivat taivaalliset. Näillä eväillä jaksaisi taas illan.

Lähdettyämme St. Thomasilta aurinko laskeutui ja saimme ihastella upeita talojen valaisemia Neitsytsaaria ja sieltä poislipuvia muita risteilyaluksia. 

Illalla meillä oli ohjelmistossa toissailtana keinumisen vuoksi peruttu Oceanaria vesishow. Siirryimme siis laivan perälle ulkoilmaan Aqua Theateriin ihastelemaan akrobaatteja, uimahyppääjiä, sukeltajia ja tanssiartisteja. Show oli kerrassaan mahtava! (Ei järin hyviä kuvia, kun emme enää omistaneet kameraa ja Omenalla ei voi zoomailla. Tai voi, mutta ei kannata, kuvanlaatu kärsii heti.)

Lopettelimme iltaamme vielä muutaman drinkin ääressä Schooner Baarissa loistavan pianoartistin hauskoja juttuja kuunnellen.  

 

 

 

Satamassa kanssamme Eurodam (Holland America Line). Toisessa satamassa Celebrity Solstice, Norwegian Pearl (Norwegian Cruise Line) ja joku Regentin aluksista.

Menopaluulippu (oikeammin päivälippu) Paradise Pointin gondolihissiin paikan päältä ostettuna 21$/hlö.

Wifi hotspot: Paradise Pointissa